Tässä on teille Lily alakuvassa. Oon itseasiassa alkanut olemaan kavereita näiden kahden kissan kaa. No ok, ketä huijaan, mä inhoon sitä toista kissaa vieläkin, mutta en ainakaan yhtä paljon kuin ennen. Tän toisen kaa ollaan jo kamuja, taidan olla ainut joka sen kanssa leikkii. Kissat siis asuu sisällä, koira ulkona. Niin, ja vuohi ulkona..
Hiuskuvat saattekin vasta huomenna ja oletetaan, että keskiviikko on alkuviikkoa. Maanantaina painelin suoraan koulusta nukkumaan ja hiukset eivät näiden parin tunnin levottomien torkkujen jälkeen olleet enää kovin kuvauskunnossa. Näin jotain ihme unta, että mulla oli muotinäytös, jossa oli mun suunnitelemia vaatteita ja kaikki meni ihan pieleen. Parhaiten jäi varmaaan mieleen, että juuri kun näytöksen piti olla alkamassa, tajusin ettei meillä oo musiikkia ja Valtsu tarjoutui soittamaan rumpuja. Haha. Joten meillä oli vain rummut. Tum tum tum.
Nyt on noin kolme kuukautta lähtöön, mikä tarkoittaa, että lähes 2 kuukautta on jo mennyt. Ihan hullua, aika menee ihan sairaan nopeasti että halleluuja. Välillä iskee pieni pakokauhu, että oonko tehnyt kaiken mitä haluun tehdä tai oonko unohtanut jotain, minkä oon halunnut kokea. Oon kuitenkin tehnyt paljon kaikkea, vaikka kamera ei olekaan aina kulkenut mukana mm. melko ison kokonsa ja oudon kuvaustuloksen pimeässä takia.
Mun pitikin kertoa mun puheesta. Englanti sujuu kokoajan sujuvammin ja sujuvammin. Uusia sanoja tulee eteen varmastikin päivittäin, mutta usein kysyn mitä ne tarkoittavat ja sanavarasto laajenee. Oon jutellut parin vaihtarin kanssa, että unohtavatko he joskus, että englantia pitäisi puhua. Naapurin norjalainen on tähän mennessä monena aamuna toivottanut kaikille hyvää huomenta norjaksi. On siinä varmaan perhe ollut ihmeissään varsinkin parina ensimmäisenä kertana. Kuitenkin, minä itse olen aika hyvin englannissa pysynyt, eikä suomalaisuutta ole tullut esiin muuten kuin kuulemma lievässä pohjoismaisessa aksentissa. Kunnes muutama päivä sitten tapahtui jotain minun mielestäni käsittämätöntä. Puhuin yhden pojan kanssa consumer math tunnilla, melko kiivaastikin jostain asiasta, eli kumpikin puhui paljon. Ja ihan yhtäkkiä kun tämä poika sanoi jotain totesin asiaan "Eikä, voiei." Olisitte nähneet tämän ilmeen. Ja minun ilmeeni. En edes jostain syystä kertonut mitä tapahtui, vaan jatkoin englanniksi. En tiedä tajusitteko jutun hauskuutta, mutta olin varmasti yhtä yllättynyt kuin keskustelukumppanini.
Lähes samanlainen tilanne tapahtui, kun puhelin ystäväni kanssa käytävässä ja yksi erityishuolenpitoa tarvitseva oppilas koitti puhua minulle. Hänen puheensa on vähän outoa, jonkinlaisen vian takia, enkä ihan ymmärrä. Ystäväni siis sanoi "He's talking to you" suom. "Hän puhuu sinulle" ja minä vastasin nopeasti suomeksi "Joo mä tiiän." HAHA. Ei aavistustakaan mistä noi välillä tulee. Ehkä kun en oikeastaan enää muunna englannin kieltä päässäni suomeksi ja nämä menevät sitten päällekkäin. Niinjoo, ystäväni silmät laajenivat ja nauraen hän sanoi "WHAAAT".
Nyt saatte näköjään ihan romaanin, mutta suomenkielestä sen verran vielä, että tuntuu tavallaan tosi hyvältä ettei kukaan ymmärrä. En mä nyt mitään hirveen salaista tee, koulussa tai muulloinkaan, mutta tuntuu superhyvältä, että voin kirjoittaa kalenteriin juttuja joita kaikkien ei tarvitse tajuta. Yksi poika ilmeisesti kuitenkin yritti College Prep English tunnilla, kun vieressäni koitti olla liikuttamatta päätään ja vilkuilla vain silmillään. Joka on muuten "tosi huomaamatonta".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti