Lähden puolen tunnin sisällä sinne soccer-peliin, kun tytsyt tulee hakemaan mua! Kouluun herääminen on hyvin rankkaa, mutta kun aamutunneista selviää ja jooga & consumer math koittaa, on ilo ylimmillään. Oonko jo tarpeeks hehkuttanut kuinka ihania amerikkalaiset on?! Kuka suomalainen tulisi jollekin vaihto-oppilaalle "Hello honeyyy, how is my favourite exchange student?" suom. "Moi muruu, mitä mun lempi vaihto-oppilaalle kuuluu?". Ei varmasti kukaan! Ja siis kaikki on tällaisia, ihan sama mikä sukupuoli tai ikä yms. Osaatteko kuvitella kuinka rakastettu olo siitä tulee, kun käy edes ostamassa limun ja kassatäti sanoo "honey" tai "sweetie"? Voin kertoa, että hyvin rakastettu!
Koulussa saan joka päivä lisää kavereita ja oon oikeestaan superylpeä itsestäni. EF:n ohjekirjassa lukee, että kestää n. 2 kuukautta saada ystäviä ja usein se aika voi tuntua rankalta. Ja tää neiti hommas itelleen enemmän kuin muutaman kaverin jo ensimmäisenä päivänä. Eikö minulla olekin syy olla ylpeä itsestäni?
Joskus turhauttaa tunneilla. Esimerkiksi kotitaloudessa saatiin monisteet, jossa piti nimetä eri työvälineitä esim. vispilä, pelti yms. Ihankuin tietäisin ne englanniksi ja just mun tuuria, että olin tänään jättänyt sanakirjan kotiin. Mutta niinkuin sanoin, kaikki on niin älyttömän mukavia ja ymmärtäväisiä.
Ei mulla tässä vielä muuta, moikka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti