Day by the lake

Eilen puolenpäivän jälkeen heitin bikinit päälle ja lähdin host-äidin ystävättären perheen kanssa järvelle n. 30 minuutin ajomatkan päähän. Oletin, että periltä löytyy: 1. järvi 2. ranta. No, olin oikeassa, mutta paikka ei ollut kuitenkaan mitään sellaista mitä kuvittelin. Tajusin vasta nyt, etten tiedä paikan nimeä, mutta se oli kuin rauhan tyyssija. Ihmiset tulevat sinne koko kesäksi tai viikonlopuiksi uimaan, melomaan, pyöräilemään, tapaamaan ystäviä yms. Siellä oli pieniä mökkejä järven äärellä ja vähän kauempana, jotka oli kuin pieniä asuntoja. Koko paikka oli kuin suuri rentoutumis yhteisö, jossa ollaan ihania kaikille ja elämän on vain oltava upeaa.

Valitettavasti aurinko päätti pysytellä ohuen pilviharson takana, mutta ei kuitenkaan pihistellyt kuumuudessa.

Istuskeltiin tunteja rannalla jutskaamassa, käytiin välillä vedessä jne. Edelleen pakko hehkuttaa, kuinka mukavia ihmiset täällä on. Ihailen sitä, kuinka reilusti he jakelevat kohteliaisuuksia, koska ymmärtävät ettei se ole heiltä pois. Siitä tulee ihan sairaan hyvä mieli, kun moni on kehunut kuinka hyvin ymmärrän ja puhun englantia. Mulle on sanottu, että mun aksentista huomaa, etten ole ainakaan Michiganista, mutta ei pysty sanomaan, mistä päin tulen. Yleensä esimerkin vastakohtana on saksalainen aksentti. Minua peloteltiin ennenkuin lähdin, että kielimuuri on tuttu juttu joka ikisellä. Onneksi ei ole tullut omalle kohdalle, vaan minua oikeasti ymmärretään aina. Välillä ymmärrän ihmisten sanat väärin, mutta aina otan puheeksi, mitä he tarkoittivat sillä, ettei mikään jää painamaan mieltä. Ja tähän mennessä aina nämä ovatkin väärinkäsityksiä, eikä kukaan meinannut mitään pahaa.

Musta tuntuu, etten saa sitä tunnelmaa niin hyvin näillä kuvilla näytettyä, mutta tuolla oli aivan ihanaa. Kattokaa noita mökkejä, niin siistejä! Ja sitten illalla... Oli Halloween! En ihan ymmärtänyt tän feikki- Halloweenin ideaa, mutta lapset kiertelivät mökiltä toiselle trick or treat - meiningillä.

Ihan supersöpöjä pieniä lapsia, hienoissa asuissaan! Niin, ja vähän isompiakin lapsia... Mutta kattokaa nyt tota pandaa! Awww!

Tässä on mun munakoison väriset kynnet. Ja mun reidet. Kuva näyttää vähän häröltä kauempaa katottuna, mutta ei välitetä siitä...

Ja näitä kuvia ladattaessa tajusin, etten kysynyt lupaa pojilta, saako heidän kuvaansa laittaa nettiin, joten tässä teille vähän selkiä (haha) sneak peekiksi heidän kalastaessa. Minusta on kohteliasta kysyä, ennenkuin laittaa jonkun kuvan yleisesti nähtäväksi, koska yleisesti ottaen kuva ei koskaan häviä verkosta. Pojat ovat kummatkin 16-vuotiaita. Toinen on Uudesta-Seelannista, perheen uusi vaihto-oppilas. Puhui niin aussia niin aussia että olin välillä ihan pihalla! US-poika oli tapansa mukaan niin amerikkalaisen ystävällinen, ettei mitään järkeä.

Kun ilta koitti, vaihdoimme takaisin vaatteisiin ja köpöttelimme perheen lukioaikaisten ystävien pikkumökille syömään ja tapaamaan ihmisiä. Tämä perhe on ihan hullu jalkapalloperhe (niinkuin kaikki täällä tuppaa olemaan). Kummatkin pojat pelaavat, tietysti. Mutta olisitte tavanneet nämä lukioaikaiset ystävät. TV:kin viritettiin ulos, jotta pelistä ei menetetä sekuntiakaan. En vieläkään tiedä kumpaa kannatan: Michigan vai Michigan State? Host-perhekin on jakaantunut puoliksi tässä "kumpaa joukkuetta täytyy kannattaa"-aiheessa. Kaikkialla puhutaan jalkapallosta. Victoria's secretistäkin löytyy Michigan State paitoja ja alusvaatteita. (Arvatkaa vaan, saiko VS minut kääntymään enemmän Michigan State puolelle?)

Kuitenkin, myöhemmin kiersimme järven ympäri kävellen ja golfautolla, kunnes alkoi Trick or Treat -kierros. Voi vitsit, en kestä kuinka söpö toi pikku-panda on!

Yhteenottona, mulla oli mahtava päivä takana, ystäväperhe oli superihana ja odottelen kovasti, että päästään tapaamaan uudelleen. Meillä onkin tiedossa yksi reissu varmaankin tässä kuukauden sisällä näin kahden perheen kesken. Osavaltiossa pysytään, mutta vähän isompaan kaupunkiin olisi lähtö, arvaatteko minne? ;)